KESÄKASSI JA VARAPÄÄ

Tätä kassia varten tuli joskus useampi vuosi sitten ostettua tämä Finlaysonin pöytäliinakangas. Onhan tästä kankaasta tullut jo vaikka mitä (tätä oli 5 m), mutta riitti sentään vielä tähän kassiin. Syy miksi kassin tekeminen on kestänyt jo useita vuosia, on siinä, etten oikein tiennyt millaisen kassin haluaisin. No, en tiedä vieläkään, mutta kassin tarve rupesi olemaan jo tosi suuri ja kangaskin käymään vähiin, niin oli pakko tehdä vaan joku kassi. Kaava on Ottobren ilmaiskaavoista. Tätä mä käytän niin pitkään, että tiedän mitä haluan. Sisäpuolelle ompelin muutaman taskun ja pari lenksua avaimille tms. Vuorina joku epämääräinen kangaslöytö Jätti-Rätistä vuosien takaa. Tukikankaankin ajattelin siihen laittavani, mutta koska silityslauta oli juuri sillä hetkellä kerrankin laitettu nippuun, jätin tukikankaan pois. Ois ehkä kuitenkin kannattanu ottaa se silityslauta esiin, varsinkin kun kuitenkin jouduin sen sitten seuraavia vaiheita varten kaivamaan esiin. Jospa sitten siihen The Kassiin. The Kassiin voisi ajatella myös sulkimeksi vetoketjua tai magneettilukkoa, tässä kassissa on vain KAM-neppari.

Tänään tein kirpparilla löydön! Varapää! Ei tätä oltu edes hinnoiteltu, mutta myyjältä mankumalla sain tälle hinnan. Likainenkin oli, mutta sappisaippua auttoi asiaa. Tähän päähän on hyvä lykätä pipot ja lätsät kuvattavaksi, niin ei omaa pärstää tarvi netistä tuijotella. Tosin päänympärys tällä kaverilla on vain 52 cm, kun oma olis se 54cm, mutta eiköhän tällä pärjää. Ja enemmän taitaa tulla lapsille noita lätsiä kuitenkin ommeltua kuin itselle.

LIPPAPIPO JA JOTAIN ITSELLE

Kuopukselle tein punaisesta robotti-trikoosta koeversion lippapiposta. Siitä nyt ei kuvaa ole, mutta seuraavasta yritelmästä kylläkin. Puistotädin pojalle lähti tällainen hämähäkkitrikoinen lippapipo. Siihen meni viimeiset hämähäkkitrikootilkut, eikä ihan riittänytkään, vähän piti kaivella muitakin trikootilkkuja lisäksi. Tuo hämis-trikoo tuli Naperonutusta ja enemmänkin oisin sitä tilannut, mutta eipä ollut enää kun 70 cm jäljellä, muualla ei sitäkään. Pipo itse on tehty omalla kaavalla ja on yksinkertaista trikoota. Aika kiva!

 

Itsellekin on tullut jotain tehtyä. Nanson hihatonta paitaa apinoimalla syntyi tällainen, mutta kävi kuten vähän pelkäsin: Alkuperäinen paita oli kovin joustavaa, toisin kuin tämä käyttämäni trikoo ja paidasta tuli hiukka liian nafti mulle. Alkuperäinen paita on kokoa XS, mutta koska se tosiaan joustaa niin, että käytin sitä jopa raskaana ollessani, tämä valmistunut paita on kyllä paremminkin sitä XS kokoa. Onko kellään tarvetta?

Tällainen mekko syntyi itselle tuossa eilisen aikana. Kaava löytyi SK 6-7/2009 lehdestä. Joko kaavassa oli jotain pielessä, tai sitten mä oon kämmännyt kaavan piirtämisessä, mutta vähän jouduin säätämään noissa kädenteissä. Täytyy seuraavaan korjata kaavaa. Oli sen verran kiva kaava, että teen varmaan toisenkin mekon tällä kaavalla. Tämä yltää nyt mun polven yläpuolelle, kaava oli kyllä 13 cm pidempi.

IHAN EKA

Nonni. Koitetaas sitten onnistuuko tämä. Mä oon ihan käsi näiden tietsikkajuttujen kanssa. Ompelukone sopii mulle paljon paremmin =D Siinä ainakin näkee heti mitä tapahtuu. Tietsikalla sitä kuvittelee tekevänsä jotain hienoo ja sitten kun painaa enteriä, niin lopputulos voikin olla ihan mitä tahansa. No, kyllä ompelukoneellakin joskus noin voi käydä.

Mutta siis ompelukoneella tuli tehtyä itselle hattu. Tai Ottobre (3/2010) sanoo, että se on lierikko, mutta mun mielestä se näyttää erehdyttävästi hatulta. Koko 54, mikä sopii mun päähän ihan justiinsa. Kangas on Finnlaysonin jotain pöytäliinakangasta ja vuorina mun opiskeluaikaista verhoa (eli tosi vanhaa). Muuten ihan hyvä, mutta en mä tiedä tuleeko tätä pidettyä. Miehen mielestä tää näyttää ihan hassulta. (Kannattaako kysyä mieheltä??)

On mulla muutakin valmistunutta, mutta nyt pitää mennä valmistamaan perheelle ruokaa (jauhelihakastiketta ja spaghettia, nam), joten jatkan myöhemmin. Ja nyt sitten pitää painaa sitä enteriä, ei kun julkaise -nappia. Hui! Koitetaan.